Unterwegs

PikkuKartano tyhjeni puolitoista viikkoa sitten.

Koko elämä mahtuu konttiin (ja tilaakin vielä jäi)..

Olemme olleet nyt Suomessa noin viikon ajan, ja elämä täällä alkaa asettua uomiinsa. Osa asioista on aivan kuten ennenkin, osa jollain tavalla muuttuneita: maisema on hieman muokkaantunut, muutama naapuri on vaihtunut, mutta pääpiirteittäin PikkuKodissa on kaikki kuten ennenkin. Ja silti eri tavalla.

Paluun tunnelmista lisää myöhemmin, tässä on pieni yhteenveto siitä, miten matkamme Miehen, Koiran ja Auton kanssa sujui sillä aikaa, kun rekka ajoi tavaramme omaa reittiään kohti Kotimaata. Koska ajomatkaa oli satojen kilometrien verran ja meillä oli Koira kyydissä, päätimme, ettemme edes yritä ajaa Kotimaahan nopeinta taikka lyhintä reittiä. 

Pohjois-Saksasta, Itämeren rannan puolelta löytyy pieni "vuono"
nimeltä Schlei. Sen yli pääsee lossilla, tai tätä nostosiltaa pitkin Kappelnin
kohdalta. Tai jos ei pääse yli, niin ainakin ympäri.

Majoituimme kolmeksi yöksi Kappeln an der Schlei'hin, lähelle Tanskan rajaa, ja siellä mainioon motellin nimellä kulkevaan Thomsen's Motelliin, joka on kyllä ihan hotellitasoa (lemmikkihuoneet ovat omalla sisäänkäynnillä ja pienellä "terassilla" varustettuja - ja koirasta piti muuten maksaa vain 5€ pro Nacht, eli ei juuri mitään!), ja oikein hyvällä paikalla kaupungin elämää ajatellen. Pari korttelia merelle päin, niin on rantakadulla ja sen ravintoloiden antimien ääressä. Pari korttelia sivulle, niin on kaupungin keskustassa (ja sen ravintoloiden antimien ääressä). 

Turismi vaikuttaa olevan alueen suurin työllistäjä ainakin kesäkaudella - täältä on lyhyt matka Itämeren puoleisille hiekkarannoille, ja täällä on vähän enemmän tilaa kuin Pohjanmeren vastaavilla rannoilla. Tiesimme paikan myös hieman koiraystävällisemmäksi; kesäaikaan uimarannat on pääosin varattu auringonpalvojille, muttä Itämeren puolelta löytyy myös koirarantoja.

Schlein vuonon ympäri kiertää mainio (polkupyörä)reitti, jota pitkin käveleekin mukavasti. Maisema on kokoelma kumpuilevaa viljelysmaata, suloisia pieniä maatiloja, huvivenesatamia ja laitumia. Ja loma-asuntoja.

Kala(stus) on kaupungin päätuote..

..ja silakoita siellä täällä.

Ankeriaiden (Aal) ja muiden kalojen savustus vaikutti olleen suuri bisnes aiemmin,
ja edelleen teiden varsilta saa ostaa juuri savustettua syötävää.

Rakennustyyli täällä pohjoisessa on aivan omanlaistaan, matalaa
ja perinteikästä. Hirmuisen viehättävää!

..ja mikä parasta, täällä päin on vielä muutama vanha tuulimylly pystyssä! <3

Laivuri-Koira

Kappeln on tunnettu kalastuksesta, ja erityisesti silakankasvatuksesta - nostosillan kupeessa on edelleenkin vanhan ajan tyyliin rakennettu puurakenteinen silakka-allas, ja sataman alueella järjestetään suuret silakkamarkkinat vuosittain. Rantakatu on täynnä purjelaivoja ja kalastusaluksia, vuonoa voi tutkia vanhan siipiratasaluksen kyydissä, ja rantakatu on täynnä (kala)ravintoloita, joista saa (valtavan) päivän kala -annoksen noin 15 €:lla! Keski-Saksan lihapatojen jälkeen tuore kala maistui taivaalliselta!

Satamasta lähtee myös Saksan pohjoisin museorautatie, jolla liikennöi
vanhoja skandinavisia höyryvetureita.

Nostosilta lienee kuitenkin suurin nähtävyys, ja aiheuttaa veneilijöiden
ruuhka-aikaan pitkät jonot molemmin puolin vuonon rantaa.

Kierreltyämme Kappelnia ja Schleita muutaman päivän (lisää kuvia maisemista ja vaellukseltamme myöhemmin) pomppasimme takaisin autoon ja ajoimme Tanskan kautta Ruotsiin vielä yhdeksi yöksi ennen laivamatkaa Tukholmasta kotiin. Eniten matkalla ihmetytti se, että molemmissa läpiajomaissa on mahtavan hyvät tiet, mutta nopeusrajoitukset ovat käsittämättömän matalat - varsinkin Ruotsissa. 

Kotimaassa teiden kunto on suorastaan järkyttävä, ei täällä edes voisi ajaa kovempaa, vaikka se olisi sallittua, mutta Tanska ja Ruotsi.. Tyhjää, tasaista tietä kilometreittäin, ei edes tietyömaita (niin kuin koko matkan PikkuKartanolta pohjoiseen Saksan puolella)..!

Store Belt

Sissillä taisi olla hurjin meno meidän seurueestamme ruotsinlaivalla..

Koirahytissä tuoksui aiemmat vieraat, ja kannen pissilaatikko oli Koiran mielestä ihan tyhmä
paikka. Lauttamatka meni silti hienosti, ja koko porukka sai nukuttua aamuun saakka.

Ajomatkamme, n. 1600 kilometriä, vei meiltä siis viitisen päivää plus lauttamatka Tukholmasta Suomeen, mikä oli Koiran kanssa oikein mukava tahti. Ilman haukkua matkan taittaa toki nopeamminkin, mutta retki oli meidän kesälomamatkamme, joten meillä ei ollut niin kiire perille. Ehtiihän tässä taas kotimaistua myöhemminkin ;).