Noch ein paar Worte über die Sauna

Viime vuoden syyskuussa kirjoitin jokseenkin järkyttyneenä saksalaisesta saunakulttuurista. Tuon tarinan voit käydä lukemassa vaikka tästä linkistä http://saksanalkeita.blogspot.fi/2014/09/ein-paar-worte-uber-die-sauna.html Tuon jälkeen olemme päässeet saunaan vain Itävallan retkillämme viime jouluna ja maaliskuussa (majoitukseemme Söldenissä kuului saman ketjun hotellin saunaosaston vapaa käyttö) ja Kotimaassa mökillä kuluneena kesänä. Nyt syksyn viileydessä - ja kun muutkin ovat laittaneet lämmitykset päälle, ja ilmassa tuoksuu iltaisin palava puu (ja kaikki muu kummallinen briketti, mitä täällä myös poltetaan) - mieleen on taas hiipinyt kaipuu saunan lämpöön.

Päätimme uskaltautua uudestaan lähikylän Thermeen ja sen saunaosastolle paleltuamme ensin koirakentän laidalla joka lauantaiseen tapaamme. Pakkasimme mukaan edelliskerroista viisastuneina jättikassillisen tavaraa: pyyhkeitä, kylpytakit, läpsykät ja pesuaineet. Loppujen lopuksi olisi pitänyt ottaa vielä yhdet pyyhkeet lisäksi, jotta saunaan saa mukaan yhden ja kuivaamista varten toisen vähän.. kuivemman. No, joka tapauksessa lähdimme saunomaan hyvin varustautuneina, nopeasti riisuttavine ja puettavine vaatteineen.

Joko olemme turtuneet paikallisten tyyliin, tai sitten seuranamme oli hieman eri porukkaa kuin edellisellä kerralla - tunnelma oli melko rentoutunutta, ja ulkolämpötilan vuoksi myös suhteellisen peittävää (osa sauna-alueesta sijaitsee siis ulkotiloissa). Pääsimme kylpylään vasta iltaseitsemän jälkeen, ulkona oli pimeää, ja joka paikkaan oli ripoteltu kynttilöitä ja lyhtyjä. Oikein tunnelmallista. Pariskunnat juttelivat hiljaa keskenään, Ruhe-huoneessa nukuttiin ja lueskeltiin, ja kellonajan pystyi taas arvaamaan siitä, kun joukko kylpytakkeihin ja pyyhkeisiin sonnustautuneita ihmisiä siirtyi yhtenä laumana saunasta toiseen illan "ohjelman" mukaan.

Viime kerralla istuimme eräässä saunassa silmiä kirvelevässä menthol-savussa, tällä kertaa olimme vähän viisaampia, ja odotimme, että pahin käihä haihtuu, jolloin saunassa pystyi taas olemaan, silti kokien veikeän haihtuvan eteerisen öljyn viileyden erityisesti silmissä. Löylyjä jäimme kaipaamaan kuitenkin suureessa saunassa, jota väitettiin suomalaiseksi.. Myöhemmin illalla ohjelmassa olisi ollut "löylyhetki", jossa kiukaalle kaadetaan vähän jäitä, mutta koska koko kylpylän asiakaskunta siirtyi tuohon yhteen saunaan kerralla, emme halunneet änkeä väkisin ahtaille lauteille (saksalainen EI jonota kauniisti ja jätä tilaa muille, edes saunassa).

Jääkylmän ulkosuihkun jälkeen kokeilimme viime kerralla pätsiltä tuntunutta backhaus-saunaa. Kyllä, leipomosaunaa. Ilma on todella kuumaa ja kuivaa, ja keskellä saunaa on valtava kiviuuni, josta nousee ihana kypsyvän taikinan tuoksu! Jos aikataulussa lukee Der Bäcker ruft, niin uunista kiskaistaan pellillinen sämpylöitä!!

Kuumat sämpylät saivat jäädä uuniin paistumaan, ilman löylyjä olisimme kuivuneet karrelle tuohon uunisaunaan, lauteetkin olivat niin kuumat, että hieman jalkapohjien nahkaa saattoi jäädä alimmille askelmille..

Hetken lekottelun (ja viilentävän jalkakylvyn) jälkeen päätimme rohkaistua lempeään apotheke-saunaan. Siellä saunan takaseinä on rakennettu näyttämään vanhan ajan apteekilta minivetolaatikkoineen ja yrttien latinankielisine nimikyltteineen. Katossa roikkuu tuoksupusseja, joista irtoaa mieto tuoksu kostean lämmön noustessa ylöspäin. Oikein miellyttävää.

Sisään astuu nuori poika, joka kerää tuoksupussit pois, ja kertoo hiljaisella ja rauhallisella äänellä, että kohta saunassa alkaa tuoksuseremonia. Okei, jäädään odottamaan, mitä seuraa. Saamme hieman tunnelmaan sopivaa musiikkia, ja kahdenlaisen aromaterapeuttisen tuoksun ohjelman. Poika leyhyttelee tuoksuvia pyyhkeitä keskellä saunaa, niin että jokainen saa osakseen sekä hibiskuksen että granaattiomena-viikunan tuoksuja. Vanhemmat rouvat pitivät ohjelmasta, minä ja Mies koitimme olla purskahtamatta nauruun, ja kestää seremonian loppuun. Musiikki ja hyvät tuoksut saunassa ovat oiva yhdistelmä, mutta tuota pyyhkeiden leuhuttelua en vaan pysty ymmärtämään. Käsittääkseni JOS jossain saunassa heitetään löylyä, se tapahtuu juuri tällä samalla tavalla: pieni annos vettä kiukaalle, ja VAIN tällainen "valtuutettu" löylyleuhuttelija saa suorittaa tämän pyhän ja vaarallisen rituaalin..

Kaiken kaikkiaan viihdyimme tällä kertaa kuitenkin erinomaisesti, vaikka emme päässetkään löylyistä osallisiksi. Edullisimmalla sisäänpääsymaksulla saunomisaikaa saa kolme tuntia, ja käytimme sen huomaamattamme melkein kokonaan. Saunoissa oli tilaa ja rauhallista, kun kulki eri suuntaan järjestetyn ohjelman kanssa. Lämmitetyssä ulkoaltaassakin oli tyhjää, sillä aikaa kun suurimassa pihasaunassa oli ohjelmassa Überraschung, eli yllätys. Emme myöskään jääneet odottamaan mitä Ruska -niminen ohjelma sisälsi, vaan lähdimme suihkujen kautta vaihtamaan vaatteita ja kotiin.

Olo oli raukea ja lämmin, kuten saunan jälkeen kuuluukin, ja kun kotona jääkaapista löytyi vielä harvinainen herkku nimeltä siideri (no, okei, pariprosenttinen ranskalaissiideri, siis käynyt omenamehu), ilta tuntui m e l k e i n kuin aidon saunan jälkeen. Ei hullumpi lauantai-ilta. Ehkä meistä tulee vielä saksalaisia saunojia, kohtuudella.