Wir reisen..

Wir reisen nicht um Leben zu entgehen sondern für das Leben nicht zu uns fliehen..

Silloin kun ulkona sataa, ja on niin harmaata, että tuttu maisema katoaa horisontista kokonaan, on paras muistella, miksi tuli taas kerran pakattua laukut, ja lennettyä lomalle. Kuka hullu haluaa lämpöön lämmöstä? Loma Kreikassa oli kuitenkin "viileämpi" kuin kesä Saksassa, tasainen kolmenkymmenen asteen lämpö, meri ja kuiva tuuli olivat paljon miellyttävämpi yhdistelmä kuin +38 astetta ja kamala, painostava kosteus keskellä mannerta.. 

Koneemme - jonka syövereissä lomakuvat (viimeiseltä kymmeneltä vuodelta) makaavat suojattomina - on menossa huoltoon, joten en vieläkään ihan varmasti tiedä, saanko enää koskaan nähdä tuoreita taikka vanhojakaan (loma)kuviani, mutta toivossa on hyvä elää. Tässä muutama kiusakuva, jotka säästyivät sentään puhelimen muistissa, vaikka tuntuikin välillä todella typerältä kuvata samoja näkymiä sekä kameralla että kännykällä..

     

                                   

      

                                    

        

        

Olen jo vuosia halunnut käydä Santorinilla, ja tänä kesänä pääsin sinne viimein. Vaikka näitä postikorttikuvia on nähnyt ehkä miljoonia, oli niiden kokeminen paikan päällä aivan omaa luokkaansa. Kuva ei ikinä kerro kaikkea, eikä tuota huikeaa, vanhan tulivuoren romahtanutta seinämää, sen korkeutta (tai syvyyttä) saa mihinkään kuvaan niin upeana, kuin se todellisuudessa on. 

                                 

      

      

Matkustamisen ilo on myös itse koettava, ja vaikka usein katselenkin maisemia kameran linssin läpi, välillä se pitää laskea alas, hengittää syvään, ja muistaa olla hetkessä läsnä. Oian auringonlasku oli yksi sellainen hetki, joka kaikessa kliseisyydessäänkin oli juuri niin upea kuin sen odotti olevan, ja enemmänkin. Valokuvassa on onneksi se taika, että tuollaiseen hetkeen ja sen tunnelmaan voi kuvan kautta palata joskus myös uudestaan.