Was machen die Deutschen am Sonntag?

Eräs sunnuntai, kylä Frankfurtin lähistöllä. Punaiset liikennevalot.

Meille sunnuntai tarkoittaa päivää, jolloin tehdään retki jonnekin. Ajetaan pidempää "maaseutureittiä", katsellaan maisemia, pysähdytään kahville (jos mikään missään on auki), ja jos eväitä ei sattunut mukaan, mennään syömään jonnekin. Jos ei jakseta lähteä mihinkään, hengataan pihalla; touhutaan jotain, grillataan.

Varmaan ihan perinteinen tapa viettää pyhäpäivää, ja näin me olemme melkein aina tehneet. Kotimaassa tottui liian hyvään, kun useimmat kaupat olivat auki, kaikkea pystyi touhumaan, ja sitä kautta ihmisiä oli enemmän liikkeellä myös sunnuntaisin. Tai sitten teimme pihatöitä, pesimme autoa, grillasimme. Tänne Saksanmaalle muuttaessa tiesimme jo etukäteen, että "kaikki" on kiinni sunnuntaisin. Eikä sunnuntaisin saa tehdä mitään kovaäänistä, kuten leikata nurmikkoa, tai nikkaroida - eikä missään tapauksessa remontoida. Ei edes lakaista katua. 

Alkuun oli shokki todeta, että todellakin KAIKKI on kiinni, ja useimmat ravintolatkin avaavat ovensa vasta ilta viiden-kuuden maissa - jos avaavat. Museot ja nähtävyydet toki ovat auki sunnuntaisinkin, ja niiden läheltä löytää aina kahvilan, missä ollaan perinteisellä kakku&kahvilla. Ja iltapäivällä saksalaiset tekevät sen (pienen ja kevyen) kävelylenkin perheen kera (ykköset päällä), mistä on ollut puhetta aiemminkin.

Mutta silti kahviloissa on väljää, ja lenkkipoluille mahtuu. Eikä aina jaksa mennä johonkin gigalomaaniseen kohteeseen. Ajammepa minkä tahansa pienemmän kaupungin tai kylän läpi, se on täysin autio. Meidän kylämme mukaan lukien. Useamman kerran olemme pääkadulla hidastaneet siitä yksinkertaisesta syystä, ettei missään ole ketään.. Ikkunaluukut on kiinni, verhot laskettu alas, maanantaina tyhjennettävät roska-astiat on nostettu tien varteen. Edes kissa ei kulje tien poikki. Onko meiltä jäänyt kuulematta tai huomaamatta jotain..? Onko maailmaloppu päässyt yllättämään..?

Joka sunnuntai tämä hiljaisuus ja autius hämmästyttää edelleen. Kävimme eilen pitkällä kävelylenkillä, joka koukkasi metsän siimeksestä erääseen kylään. Kartan mukaan kylällä on kolme - neljä ravintolaa ja kahviloita. Oli kyllä, kaikkissa ovet kiinni, aurinkovarjot supussa terasseilla. Kylä oli kuin aavekaupunki, kaikki ovet ja ikkunaluukut kiinni. Nälkäisinä vaelsimme autioita katuja, mistään ei kuulunut mitään; puutarhoissakaan ei ollut ketään, jolta olisi voinut pyytää vesipulloon täydennystä.. Palasimme hämmentyneinä metsän siimekseen ja takaisin kohti autoa, ja tulimme kotiin tekemään ruokaa.

Tutkin hieman asiaa, ja löysinkin useamman jutun, joissa kerrotaan tästä maagisesta päivästä. Sunnuntai on huolellisesti pyhitetty. Paikalliset nukkuvat sunnuntaina myöhään (jatkuvasta kirkonkellojen kilkatuksesta huolimatta; kirkossa kävijöitä ei enää juuri ole), syövät aamiaista hartaudella, nukkuvat lisää, käyvät kylässä/ vastaanottavat vieraita, käyvät pienellä kävelyllä ja sen jälkeen syövät sitä ikuista kakkua (kyllä, ovat he hieman pulleitakin). Aiemmin perheen naiset kuulemma valmistivat jo aamusta sonntagsbratenit kypsymään, ja sillä aikaa miehen istuivat ulkona oluella - mistä juontuu frühschoppen -perinne (sunnuntaiaamun kaljoitteluaamiainen, usein tapahtumien ja kyläjuhlien yhteydessä. Nekin on muuten aina jossain piilossa).

Kuulostaa ihan tavalliselta sunnuntain vietolta, tosin minusta tuntuu, että Kotimaassa ei enää kyläillä sunnuntaisin niin paljon kuin muistan lapsuudesta - mikä on sinänsä surullista. No mutta silti - miksei näitä ihmisiä koskaan näe missään?! 

Rakennustapa täällä on erilaista Kotimaahan verrattuna. Etuovet ovat lähes kiinni ajotiessä, jalkakäytävää ei joko ole, tai se on noin hartianmitan levyinen. Tämä kummallinen ikkunaluukkujen - sonnenschutzrolle - kiinni/aukipitämiskulttuuri saa kaiken vaikuttamaan siltä, ettei kukaan ole (koskaan?) kotona. Pihat ovat sisäpihoilla, talon takana, piilossa katseilta, muurien ja aitojen takana.

Pyhäpäivä on siis todella pyhä, varattu itselle, perheelle, ystäville.

Vain me kävelemme kylissä etsimässä ihmisiä sunnuntaisin. Kummalliset maahanmuuttajat.