Das Schweigen - Köln Teil 2

Sunnuntai on meidän perheyksikön epävirallinen museo/nähtävyyspäivä, ja siksipä Kölnin visiittimme päätteeksi suuntasimme museon seinien sisään hellettä pakoon. Kölnissä on monta kiinnostavaa museota tulevillekin reissuille, mm. taidekokoelmat ovat hyvin kiinnostavat esim. Museum Ludwigissa (1900-luvun taidetta) ja Römisch-Germanisches Museumissa (roomalaista taidetta ja arkkitehtuuria), mutta tällä kertaa valitsimme kuitenkin molempien mielenkiinnon mukaan NSDOK:in eli NS-Dokumentationzentrumin - siis kansallissosialismin asiakirjakeskuksen. Meitä tuntevat tietävät että olemme kiinnostuneita toisen maailmansodan vaiheista ja olemme aiemminkin matkustelleet aiheen ympärillä eri maissa. En ota tässä kantaa sen kummemmin asiaan, mutta totean, että osaa aineistosta pystyin katsomaan vain kameran linssin läpi, se ei sumennu kosteudesta tai ällistyksestä yhtä helposti kuin silmät..

Museo on toiminut vasta vuodesta 1979, ja siihen liittyy paljon tunteita puolesta ja vastaan

NSDOK on Kölnin kaupungin perustama muistomerkki natsivainojen uhreille, ja sen tarkoitus on kommunikoida, opettaa ja tutkia menneisyyttä. Museo sijaitsee EL-DE Housessa (nimitys talon rakennuttajan mukaan), joka toimi Kölnin Gestapon päämajana 1935-45. Toimistokerrosten lisäksi kellariin rakennettiin n. kymmenen sellin kuulusteluvankila, ja sisäpiha toimi käytännössä teloituspaikkana monille epäillyille. Vankilassa pidettiin erityisen paljon venäläisiä kommunistiepäilyjen vuoksi, loppuajasta tosin myös kuka vain "epäilyttävä" henkilö päätyi tänne, tietämättä kunnolla edes syytä pidätykseensä. Harva pääsi karkuun.. 

Alin kellari/bunkkerikerros on muistomerkki ja näyttely selleistä, vanginvartijoista, vangeista, heidän oloistaan ja syistään joutua vangituiksi, ja täältä löytyy myös englanninkielinen opastus. Seiniltä löytyy vielä n. 1800 kirjoitusta, kynillä, terillä, kynsillä, huulipunalla tehtyjä; näissä vangit pitävät kalenteria pidätysajastaan, kirjoittavat tuntemuksistaan ja koettelemuksistaan, sekä jättävät terveisensä rakkailleen.

Äiti <3

Osasta vankeja on tehty syvällisempi katsaus, tässä jäähyväisensä jättää Askold, joka kuitenkin pääsi
ihmeen kaupalla pakenemaan hiilikellarin kautta - ja löysi myöhemmin rakkaan Veransa, ja he menivät naimisiin.

Kaikki eivät kuitenkaan päässet karkuun..

Sisäpiha on nykyään peilein peitetty, jokainen joutuu katsomaan itseään (silmiin)..

Kahdessa ylemmässä kerroksessa esitellään Gestapon ja kansallissosialismin vaiheita Kölnissä, kölniläisten silmin ja vaikutuksin. Näissä kahdessa kerroksessa opastus on vain saksaksi (jonkinlainen audio-opastus oli saatavilla kahdeksalla eri kielellä), joten kaikkea emme saksan alkeillamme ymmärtäneet, mutta materiaalia - kuvia, julisteita, välineitä, karttoja ym. - on niin paljon että pelkällä katselemallakin saa selville paljon. On ironista, että (kaikki tuo) Gestapon materiaali ja tämä rakennus selvisivät sodasta, niin että meillä on mahdollisuus tutkia, mitä tuolloin tapahtui, heidän dokumenttinsa todistusaineistona.

"Ohjeita kölniläisille rouville"

Ihannevauvoista ja lapsista alkaen

"Kerrothan kaiken kiltille Setä-Schupolle"

Pilkka omaan nilkkaan?

Kaikki museot eivät ole kauniita ja kevyitä, eikä niin tarvitse ollakaan. Ihminen on ihmiselle susi. NSDOK oli erittäin kattava museo aiheesta, se ei alleviivannut taikka ottanut kantaa, vaan pisti jokaisen kävijän ajattelemaan itse, löytämään itsensä tuon ajan tilanteesta ja tekemään omat päätöksensä; ja mielestäni hyvä siinä, että se kertoi ensimmäisestä maailmansodasta alkaen sen, miten tuohon karmeaan lopputulokseen päädyttiin, ovelasti, huomaamatta, painostamalla, provosoimalla..