Braunfels Besuch

Nyt kun ensimmäiset Gästezimmerin testaajaat ovat saapuneet, oli aika vierailla uudestaan Braunfelsissa, itse linnassa sisällä viimein. Järjestin meille englanninkielisen kierroksen, jonka saa ennakkoon varattuna samaan hintaan omalle min. 4 hengen ryhmälle, meitä oli mukavasti viisi, ja oma pikku ryhmämme pääsi mielenkiintoiselle yksityiselle kierrokselle, tosin vain murto-osaan linnan yli 200 huoneesta. Linnaa asustaa nimittäin edelleen suku, joka linnaa on pitänyt hallussaan jo yli 800 vuotta.

Kaksoismuurien välissä on viileää

Jos uloimmasta kaksoismuurista pääsee läpi niin tässä tuee viimeisään stoppi niskaan!

Oppaamme oli mainio herra, joka asuu Braunfelsin kylässä, ja osan vuodesta New Braunfelsissa, Teksasissa (nimetty Braunfelsin mukaan). Hänellä oli linnan ja paikallisen historian lisäksi hallussa ainakin keskiaikaiset aseet ja sodankäynti, kuvataiteet ja englannin kielen koukerot. Kuulimme monta hauskaa tarinaa siitä, miten erilaiset sanonnat ja tavat ovat saattaneet saada alkunsa. "It's raining cats and dogs" saattaa liittyä siihen kun kissojen ja koirien raatoja heitettiin katapultilla taisteluissa muurien yli tautien levittämiseksi; sotilaallinen tervehdys kättä nostamalla otsalle lienee alkanut haarniskoissa hikoilleiden ritarien ratsastaessa kylään, ja nostaessa kypärän visiiriä nähdäkseen tai näyttäytyäkseen kylän kaunottarille..

Keskiajalla tunnettiin haarukka, mutta sitä ei saanut käyttää, koska se näytti pirun sarvilta, mutta nykyään ollaan taas palattu keskiaikaiseen tapaan syödä sormin, mm. kultaisten kaarten ravintolassa.. No, kaikki vitsit eivät olleet ihan niin loistavia, mutta tämä persoonallinen opas sai kierroksestamme kyllä kaiken irti, ja häntä olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin.

Linnan rakennus aloitettiin jo 1200-luvulla, ja paikka on huikean korkean kukkulan päällä, helposti puolustettavissa koska suurin osa linnasta on jyrkänteen reunalla. Kylä on rakennettu kaksoismuurin ulkopuolelle. Linna on tyyliltään hyvin romanttinen, asukkaina kun on ollut Italiasta naitettua prinsessaa, ja linnaa kutsutaan joskus Hessenin Neuschwansteiniksi. Kyllä nuo tornit, venetsialaiset kaari-ikkunat ja taottu parveke sisäpihalla tekivät paikasta hyvinkin romanttisen. Onpa linnassa kerran asustanut suomalainenkin prinsessa, Ebba zu Solms-Braunfels, 1880-luvun lopulla prinssi Albrechtin huomion kiinnittänyt kaunotar! Hänenkin tarinansa oli ihan kiinnostava, siitä löytyy tekstiä ainakin täältä.

Linnan sisäpiha on todella kaunis, pihan kiveys on tehty shakkilaudan tyyliin, jotta sotilaat pystyivät harjoitella strategioitaan rauhassa. Keskellä pihaa on sinisen leijonan kuva, Braunfelsin symboli. Meitä odotti portilla vanha vahtikoira, piha kuuluu linnan asukkaille, eikä sinne pääse ilman opastusta - ei huonompi piha!

Torni, johon myöhemmin kiipeämme

Pieni kyltti tornin kulmalla sanoo "Privat".
Ei haittaisi jos voisi sanoa tuota omaksi sisäänkäynniksi!

Olemme ihmetelleet Miehen kanssa noita liitumerkintöjä ovien yläreunassa tai karmissa,
niitä kun löytyy melkein jokaisen kodin ovelta. Oppaamme kertoi sen olevan uskonnollinen
tapa suojata kotia, alun 20 ja esim. 14 merkitsevät vuotta, kirjaimet C+M+B joko kolmea itämaan
tietäjää/ kuningasta tai Kristuksen siunausta. Tulipa tämäkin selville!

Lisää linnan asumuksia, kelpaisi tämäkin! 

Tästä pidemmälle ei saanut kuvata..

..mutta vielä yksi pihalle päin, shakkikuvio ja sininen leijona (varjoon jäävässä ympyrässä)
erottuvat juuri ja juuri tältä korkeudelta

Linnan sisällä ei saanut kuvata (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta: yksi meistä sai hetken olla keskiaikainen ritari, ja minut naitettiin jollekin prinsseistä, joten sain hetken olla prinsessa kuninkaallisine vilkutuksineen), mikä oli harmi, mutta harvoinpa tällaisissa kohteissa saa..  Näimme suuren haarniskakokoelman aseineen, vaikeita ja painavia vekottimia, mutta valtavasti nekin kehittyivät "käytännöllisemmiksi"! Luonnollisesti linnassa on monia hienoja taideteoksia eri kausilta (mm. Van Eyck), tosin monet merkittävimmistä olivat suuremmissa taidemuseoissa esillä, ja muutaman eri aikakauden huoneen hienoine ja hauskoine yksityiskohtineen. Tiesitte varmaan kuninkaallisten tavan kerätä ja lahjoittaa erilaisia pieniä posliinihahmoja - mutta tiesittekö, että jos joku joskus sai apinapatsaan, se tarkoitti, ettei seuraaviin kutsuihin enää tarvinnut saapua..!

Kierroksen päätteeksi nousimme torniin ihailemaan näköaloja, ja kauas sieltä näkyikin - samoin kuin linnan näkee kauas eri suunnista peltojen ja kylien keskeltä.

Alas kylälle päin..

..ja alas jyrkäänteelle ja laaksoon.

Tästä sisäpihan shakkiruutu jo erottuu paremmin, sekä "Julian parveke"

Visiitti linnassa on ehdottomasti hintansa (6€) arvoinen, opastus oli hauska ja mielenkiintoinen, ei liian tunkkainen ja asiapainotteinen. Suosittelen vaikkei historia ja linnat olisikaan ykkösenä intressilistalla! ;)