Schlösser und Burgen

Puutarhan kuokkimisen jälkeisissä kivuissa päätimme viettää sunnuntain taas hieman leppoisammin tutustumalla paikallisiin nähtävyyksiin.

Dill-joen laaksostamme näkee hyvin ylös muutaman kilometrin päähän Greifensteiniin, kylään ja vanhaan linnakkeeseen - erityisesti iltaisin, kun linnake kylpee hienossa valaistuksessa. Toisinaan se on jopa hieman pelottavan näköinen.. Niin hyvää kameraa minulla ei ole, että saisin valaistusta linnakkeesta teille kuvan, tulkaa itse katsomaan! Linnakkeen historia alkaa ainakin vuodesta 1160, jolloin se mainitaan ensimmäisen kerran, ja sen historia on (yllätys-yllätys) sotaisa. Linnoitus on ollut yli 300 vuotta omillaan raunioituneena, ja vasta 1969 sitä on taas alettu huoltaa ja suojella, onhan se kansallisnähtävyydeksi nimetty.

Paikka tuntuu saavuttamattomalta edelleenkin,
vaikka vallihaudat ja muurit ovat kauan sitten romahtaneet ja kadonneet..

Kiivetty ja koettu, tuo torneja yhdistävä puinen siltä ei vakuuttanut..
Täällä ei muuten ole montaa helppopääsyistä kohdetta.

Greifenstein ja sen linnoitus sijaitsevat korkean kukkulan päällä, ja sieltä on huikeat näköalat alas jokilaaksoon.

Tuolla jossain kaukana meidänkin Pikkutalo näkyy..

Nähtävyytenä itse linnoitus jää toiseksi muutama vuosi sitten avatulle Glockenweltille, (kirkon)kellonäyttelylle, jossa on yli sata erilaista kelloa, suureksi osaksi Saksasta, mutta myös muualta Euroopasta. Lapset tuntuivat pitävän tästä näyttelystä, sellainen kilinä ja kumina vanhassa kivitornissa kävi! Pääsymaksut täällä muuten ovat ihan naurettavan halpoja, neljällä eurolla koko alueelle..

Ei ihan uponnut tämä kellojen historia, vaikka olikin hieno näyttely.

Linnakkeen alueella on toiminnassa tuon näyttelyn ja ravintolan lisäksi erikoinen kaksoiskirkko, linnakkeelle rakennettu barokkikirkko, jonka alla on Katharinenkapelle - goottikirkko - ja sen yhteydestä löytyvä suuri kasematti. Barokkikirkko on kuulemma suosittu vihkipaikka erityisesti turisteille, ja olihan se melkoisen soma italialais-stukkoineen!

Katariinan kappeli linnoituksen uumenissa sen sijaan oli melko kammottava, vaikkakin huonossa kunnossa, freskot haalistuneina melkein näkymättömiksi; kylmyyttä ja kosteutta hohkaavaat tunnelit ampuma-aukkoineen eivät parantaneet tunnelmaa. Keskiajan tarinat eivät ole olleet koskaan mikään suuri intohimoni, mutta täällä kierrellessä tuli taas kerran mieleen, että pitäisi perehtyä oikeasti vanhempaan historiaan (siis vanhempaan kuin maailmansodat!!) paremmin, hyvä kun osaa laittaa barokin ja goottiajat oikeaan järjestykseen! Suomen historia on niin lyhyt, ettei tätä muuta Eurooppaa osaa laittaa vielä oikein perspektiiviin.. Meillä kaaputeltiin katajakupposia, kun täällä sodittiin ja tehtiin historiaa.. Viimeisin hautapaikka (jonka löysin) oli vuodelta 1979, eli vielä on ollut hetki sitten tilaa "suku"haudassa..

(nuo valkoiset on loppuunpalaneita kynttilöitä,
kieltäydyin ensin tulemasta lähemmäs,
kun luulin niitä joksikin muuksi..)

(tähän sellaista munkkien aavemaista kuoroulvontaa..)

Kasematin käytäviä

Sama ajatus historian opiskelusta pyöri päässäni edelleen ulkona raunioita tutkaillessa, ja kaksoistorneihin kiivetessä; elämä linnoituksessa on ollut niin erilaista, ettei sitä osaa kuvitella tuntematta historiaa. Kapeita, pimeitä käytäviä, sokkeloisia portaikkoja, matalia huoneita; täällä ei ole ollut kuuma edes kesällä. Ihmisten on täytynyt olla todella pieniä, ja rohkeita. Onneksi linnoituksessa itsessään ei ollut maanalaisia tiloja auki taikka kunnostettuina, koska jo maan päällä tuli karmiva olo..

Emme jääneet kahvittelemaan linnakkeelle, vaan päätimme katsastaa samalla reissulla myös toisen linnoituskaupungin, Braunfelsin. Tämä kaupunki oli ykköstoiveenamme, kun etsimme asuntoa näiltä nurkilta; olohuoneemme ikkunasta olisi ollut suora näkymä upeaan Castellum Bruninvelsiin.. Hinnat kuitenkin tässä paikassa ovat huikean korkeat muualle maakuntaan verrattuna, paikka on hyvin suosittu, ja täällä puhutaan jo jopa jonkin verran englantia (missään muualla emme ole saaneet sanaakaan palvelua englanniksi, emme tosin ole sitä edes pyytäneet!). Kaupunki sijaitsee tietysti taas korkealla kukkulalla, ja keskellä ei mitään, eli kulkumahdollisuudet täältä olisivat olleet haastavat, varsinkin talviaikaan. Mutta onneksi tänne pääsee meiltä autolla kymmenessä minuutissa, hyvällä kelillä ja ilman sunnuntaiajelijoita :)

Yleiskuvaa vaikea saada mahtumaan yhteen kuvaan, kun on kukkulalle kerran päässyt..

Yksi sisääntuloporteista.

Täällä ei ole todellakaan yhtä karmivaa kuin aiemmassa kohteessa :)

..mutta eiköhän täältäkin salaisuuksia ja tarinoita löydy!

Päätimme jättää opastetun linnakierroksen kesälle, koska tarjolla oli vaikka minkäteemaisia englanninkielisiä opastuksia (alkaen 6€, eli turistilisä lyöty täällä päälle ;), jos saisimme vaikka yksityisen ryhmäopastuksen anopin seurassa. Kylällä oli hulinaa muutenkin, sillä vanhojen autojen ajelukierros pysähtyi täällä, ja kaikki olivat tulleet seuraamaan sitä. Paikka vaikutti oikein viihtyisältä, jäämme itsekin odottelemaan seuraavaa vierailua ja kuvia linnan uumenista!

Kulkueessa vanhoja ja "vanhoja" autoja.. :)

Vasemmalla kehuttu italialaisravintola, joka oli varattu isolle seurueelle;
söivät herkkuja ja nautiskelivat näkymistä tyylillä! Anoppi, vink-vink! :D

Mersu sellaisena jona saattaisin sen hyväksyä ;)

Hih, more like me!

Karnevaalitunnelmaa!