In fürstlichem Ambiente

Viikonloppuna oli tarkoitus käydä katsastamassa paikalliset puutarhamessut - 160 näytteilleasettajaa barokkilinna Schloss Fasanerien puutarhassa, teemana ranskalainen puutarha - nam! Eräät vaan olivat ensin lauantain ostoksilla, ja siitä rasittuneena nukkuivat sunnuntaina aivan liian myöhään, joten messut jäivät kokematta. Joka tapauksella "zu tun" -listalle tuli taas yksi hieno linnakokemus odottamaan!

Lohdutuspalkinnoksi tutkimme Hessenin linnalistaa (täällä) ja löysimme vajaan parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä Weilburgin kaupungin ja sen komean linnan. Täällä "maaseudulla" jo pelkkä pikkuteiden ajelu on elämys, kumpuileva maasto metsineen, niittyineen, laitumineen ovat kuin prinsessasadusta, ja pikkukylät toistaan viehättävämpiä. Ruusuja, pioneja, muratteja valuu talon seiniä pitkin kaduille; lehmiä, hevosia, aaseja ja lampaita niityt pullollaan, linnan raunioita siellä täällä.. Reitti Weilburgiin taitaa olla yksi ihanimmista tässä kulmilla! Pääsimme myös kerrankin ajamaan erään kunnon mäkisen mutkapätkän suositusrajoitusten mukaan, eikä kolmeakymppiä, joten Mieskin oli onnellinen (joku toinen piti silmiä kiinni välillä, silläkin uhalla että maisemia jää näkemättä ;).

Weilburgiin saapuminenkin oli komea, kaupunkia kiertää melkein silmukan lailla Lahn-joki, ja Weilburgin linna on tietysti rakennettu korkeimmalle kukkulalle - pystysuoran jyrkänteen laidalle. Parkkipaikkaa joutui metsästämään jonkin aikaa, kylällä kun oli viinifestivaalit käynnissä, paikkoja täällä kyllä löytyy vanhojenkin kaupunkien keskustoista ja sivuilta, kunhan vaan rohkaistuu ajamaan jalankulkijoiden seassa sallituilla alueilla - yleensä ihan kohteen vieressä on parkkipaikka, vaikuttavat hivenen laiskoilta nämä vaeltavat saksalaiset! Mutta helppopääsyistä paikkaa täällä saa etsiä, ja kesähelteillä pelkästään kohteeseen noustessa tarvitsee muutaman litran vettä..

Vanha kaupunki oli viehättävä, kuten täällä aina, ja eiscafeiden jonot kiemurtelivat pitkin kujia pitkinä kuin nälkävuosi - nämä rakastavat jäätelöä! Viinifestivaaleillakin oli porukkaa tungokseksi asti, vaikka oli jo sunnuntai; siirryimme pian linnan puutarhaan turvaan, kun paikallinen torvisoittokunta nousi lavalle.. 

Jätimme jälleen linnakierroksen odottamaan seuraa (englanninkielisen opastuksen saa varaamalla ajan etukäteen), ja tutustuimme vain linnaan ulkopuolelta ja ihanasta puutarhasta käsin, ikkunoista sisään kurkkien kuten kunnon turistit..! Linnaa asutti Nassau-Weilburgin kreivi Johann Ernst (pahoittelut jos käännökset sorahtaa jonkun korvaan - kuten aiemmin mainittu, minun historian tuntemukseni näistä osin on surkeassa jamassa), ja suku muutti myöhemmin Luxembourgiin, yhteydet tosin ovat säilyneet senkin jälkeen, ja linnan sisustusta ja näyttelyä kehutaan todella hienoksi. Linnan puutarha on hieno yhdistelmä renessanssia ja barokkia muotopuutarhoineen ja orangeriereineen, useassa kerroksessa. Ihana lehmuspuisto, labyrintit, sitruspuut, muotoon leikatut ja pakotetut puut ja pensaat - onnen heikotusta piti istahtaa puutarhan kahvilaan huokailemaan. Tässä kierros kuvina sen enempää selittelemättä, johan sitä tuli jaariteltua riittämiin.

Kohti linnaa vanhan kaupungin puolelta

Jos barokkimusiikki kiinnostaa niin koko kesän
löytyy konsertteja, kausi avautumassa! :)

(Menee muuten jonkin aikaa vielä,
että jaksetaan ajaa fillareilla näihin kohteisiin!!)

Sisäpihan sisä-orangerie

Jyrkänteen puolelta..

..ja alla virtaa Lahn.

Je l'aime! Ich liebe es!
Tässä on hyvä viilennellä kun paahde alkaa ahdistaa..

Allekirjoittanut todistetusti kohteessa ja kerrankin kameran toisella puolella..

Tämä jos joku on kurinalaista puutarhanhoitoa!

Muotoon pakotetut

Joko se näytti kello viittä (kolmelta) tai toukokuuta,
joka tapauksessa Eis Zeit!

Ulko-orangerie ja kahvila

Orangerien sato kypsymässä!

Sisäpihan puut lienevät melkoisen vanhoja!

Kelpaisi täällä asustaa..

..vaikka linnanneitona! :)